Alla meikäläisen pohdintaa asiasta:Fuusiovoiman tulevaisuus näyttää pitkällä tähtäimellä varsin hyvältä. Periaate tunnetaan, hetkellisesti nettoenergiaa on jo saatu ja polttoainetta on käytännössä rajattomasti.

Fuusioenergian suurin ongelma on sen kehittämisen ja rakentamisen kalleus, aurinkojen rakentaminen ei ole halpaa puuhaa. Nyt aloitettu ITER lienee maailmanhistorian kallein yksittäinen tieteellistekninen tutkimusprojekti eikä senkään tuloksena tulla saamaan muuta kun mahdollisesti tietotaito ensimmäistä tuotantokäyttöön rakennettavaa voimalaa varten. Tällainen tulee aikanaan ainakin aluksi tarvittavine varavoimaloineen maksamaan vielä monin verroin enemmän. Aivan käytännön syistäkään ensimmäinen fuusiovoimala ei tule valmistumaan ennen kun aikaisintaan 40-50 vuoden päästä, ja silloin ihmiskunnan energiankulutus on jo moninkertaistunut ja ilmasto lämmennyt aiheuttaen ilmastollisia ongelmia.

Fuusiosta ei siten ainakaan noin pariin sukupolveen ole ihmistä auttamaan, toisaalta kasvihuoneilmiön hidastamisen ja kehitysmaiden elinolojen parantamisen tulisi minusta olla ihmiskunnan ykkösprioriteetti, jossa ei ole lainkaan aikaa odottaa. Siksi fissiopohjaisen energian tuotantoa olisi viimeistään nyt voimakkaasti lisättävä. Fissiopohjainen energiantuotanto perustuu uusiutumattomiin luonnonvaroihin ja on siksi joka tapauksessa “väliaikainen”. Uraania riittää kuitenkin maailmassa vuosisadoiksi vaikka nykyinen voimalakapasiteetti esim. kaksinkertaistettaisiin. Optiona tässä on vielä mahdollinen hyötyreaktoritekniikan kehitys, joka moninkertaistaisi polttoaineen hyötysuhteen, ts. käytettyä ydinpolttoainetta voitaisiin kierrättää useaan kertaan.

Nykyaikaisen fissiovoimalan arvioitu käyttöikä on tyypillisesti 60 vuotta, esim. Olkiluoto 3. Toivottavasti sinä päivänä kun Olkiluoto 3 lopullisesti suljetaan (Siihen voi mennä enemmänkin kun 60 vuotta käynnistämisestä, Suomen aiemmat voimalat suunniteltiin alun perin 40 vuoden käyttöä varten mutta hyvien kokemusten perusteella niidenkin käyttöikää on nyt pidennetty), maassamme on valmiina ja tuotantokäytössä ensimmäinen fuusiovoimala.

Fission, kuten fuusionkin on sanottu olevan epätasa-arvoinen, köyhimmillä mailla ei sitä ole varaa rakentaa. Näin ehkä onkin, mutta jos teollistunut maailma siirtyisi ydinvoimaan (ja toivottavasti siihen nojaavaan vetytalouteen) se vähentäisi joka tapauksessa fossiilisten polttoaineiden kulutusta teollisuusmaissa, hidastaisi siten niiden hinnan nousua ja jättäisi ne käytettäväksi siellä missä ydinvoimaan ja vetytalouteen ei syystä tai toisesta ole mahdollista siirtyä. Kannattaa pitää mielessä, ettei öljyn hinnan nousu ole ongelma rikkaille maille vaan nimen omaan köyhille, joissa öljyn hinta muodostaa jo nyt paljon suuremman osuuden kansatalouden menoissa kun meillä. (Esimerkki: kävin vuosi sitten Dominikaanisessa tasavallassa. Bensiini maksoi huoltoasemilla lähes saman kun Suomessa mutta maan bruttokansantuote henkeä kohti on vain murto-osa meidän vastaavasta.)

Aurinko- ja tuulivoiman kehittämistä täytyy ilman muuta jatkaa. Niistä ei puhtaan fysikaalisista syistä tule todennäköisesti koskaan olemaan ihmiskunnan kasvavan energiantarpeen tyydyttäjiksi (muun väittäminen on valitettavasti epärealistista haihattelua johon edes Suomen vihreätkään eivät enää lankea). Nämä energiantuotantomuodot tulevat toki kasvamaan nykyisestään mutta niiden tärkein merkitys on vähän sama kun öljyn käytön vähentämisellä teollisuusmaissa; muuntaa energiaa käyttökelpoiseksi siellä missä sitä ei voida kustannustehokkaasti muuten tuottaa.

Fissiovoimalat ovat välivaihe, kuten öljylamppukin. Miljoonille ihmisille öljylamppu oli silti vuosikymmenten ja -satojen mittaan välttämätön eikä meillä ole mitään syytä tai oikeutta väittää, ettei öljylamppuja olisi pitänyt valmistaa koska ennemmin tai myöhemmin joku kuitenkin tulee keksimään sähkövalon.