Tämä kirjoitus on postattu Suomi24:ää edeltäneelle Sirkus.com -keskustelupalstalle 20.6.2000. Siellä törmäsin ensi kertaa moderniin kreationismiiin ja lähdisn sitä tutkimaan. Nuo havainnot ovat siis yhden illan ja kahden sivuston perusteella tehtyjä ja voin oikeastaan allekirjoittaa ne tänäkin päivänä. En tosin jaksa enää kreationismista juurikaan keskustella…
20.6. 136115
Tutustuin eilen kahteen kreationistilinkkiin lähemmin. Toinen oli http://www.ratol.fi/~jpirkola/luominen_ja_evoluutio/index.html Joka oli jonkinlainen Oulun yliopiston seminaarityö, toinen taas http://tjt2.tripod.com/antievo.html joka oli jonkun herra TJT:n totuussivujen osa. Lisäksi katsastelin pintapuolisemmin TJT:n sivuilta loytyneitä linkkejä pääasiassa englanninkielisille kreationistisivuille. TJT on aivan tavallinen kotisivua ylläpitävä yksityisajattelija (eikä hänen sivuillaan oikeastaan ollutkaan muuta kun kritiikkiä evoluutiota kohtaan), mutta Oulun yliopistolta olisin odottanut jotain. Kirjoituksessa viitataan pääasiassa raamattuun ja yhteen ja samaan lähdeteokseen. Toditeiksi riittää aina yksi yksilöimätön viittaus tai lainaus kirjasta nimelta “Reinikainen, Pekka 1991: Unohdettu Genesis. Kustannus Oy Uusi Tie, Raamattutalon kirjapaino.” Tämä varmaan on riippumaton tieteellinen julkaisu ja kelpaa hyvin puolueettomaksi lähdeteoksesksi. Kyseessä on sama ilmiö, kun jos sanottaisiin: “sinä olet oikeassa, koska minä sanon niin ja minä olen oikeassa, koska sinä sanot niin.” Tapa on toki tyypillinen uskovaisille, jotka eivät ymmärrä, että väitteen esittäjällä on todistusvelvollisuus.
Aihepiiri on ollut minulle aiemmin melko vieras, mutta kraetionistien todistelytyyli on suorastaan hämmnetävä (tajuan nyt tuota Sokrateenkin jankkaamista vähän paremmin). Pääasiassa kreationismi on tieteellisten todisteiden käyttämistä evoluutioteorian kumoamiseen. Perusongelma tässä kuitenkin on, että tieteellistä metodiä käytetään sen itsensä kumoamiseen. Kreationisti suhtautuu evoluutioon kun johonkin kilpailevaan uskontoon, jolla ikään kun on omat dogminsa ja totuutensa, samoin kun uskonnolla. Kreationisti ei ymmärrä, ettei evoluutiolla ole tarkoitus kumota mitään, sehän on vain teoria siitä, miten elämä on syntynyt ja muodostunut sellaiseksi kun se on.
Tällainen todistelu johtaa joskus vähän huvittaviinkin teorioihin. Todistellaan tieteellisesti että elämää ei voi syntyä maan tomusta ja seuraavassa lauseessa todetaan, että jumala synnytti elämän maan tomusta.
Kreationistit joutuvat nopeasti hakoteille käyttäessään tieteelliseiä esimerkkejä. Ulla Pirkolan (Oulu) tutkielmasta löytyy jopa tämä kuuluisa apinaesimerkkikin (ja luonnollisesti puutteellinen selostus termodynamiikasta). Ts. pannaan apinat hakkaamaan kirjoituskonetta ja todetaan sitten, ettei syntynytkään Shakespearen koottuja. Esimerkki on sinänsä puutteellinen unhotaessaan tietoisesti kehityksen kausaalisuuden. Toisaalta voitaisiin myös väittää, että jos triljoona apinaa kirjoittaisi kirjoituskoneella miljardi vuotta, apinat oppisivat sinä aikana niin rikkaan kirjallisen ilmaisun, että Shakespearekin jäisi toiseksi.
Huvittavaa oli myös vedenpaisumuksen yhteydessä käyty keskustelu vesivaipasta. Senhän olisi pitänyt olla 9-20 km paksu peittääkseen koko maailman. No, eivät edes tieteelliset kreationistit kehtaa tällaista väittää, siksipä on keksitty, että vuoret eivät olleetkaan siihen aikaan niin korkeita kun nyt, vaan jumalahan ne sitten nosti entistä korkeammiksi. Makean veden ja hyönteisten ongelmaan keksitäänkin kätevästi vedenpaisumuksen jälkeinen luominen. Vedenpaisumuksen jälkeiseen laijien levinneisyyteen käytetään selityksenä muun muassa (yllätys yllätys) jääkautta, joka laski veden pintaa niin, että kengurutkin pääsivät Australiaan. Samalla unohdetaan iloisesti, että kenguruiden jäänteitä ei löydy Ararat-vuoren ja Australian väliseltä alueelta.
Kreationistit käyttävät usein tieteellistä teoriankehittelyä, ts. esitetään lisäolettamuksia teorian tueksi. Tiede ei kuitenkaan koskaan esitä väittämiä, joita ei ole mahdollisuus yrittää kokeellisesti todistaa, eikä hyväksy mitään oletuksia ilman kokeellisia todisteita. Jumalan luomistyötä on jo koko uskonnon perustan vuoksi mahdotonta ihmisen tutkia tai ymmärtää. Siksi tällaisia argumentteja ei koskaan voi käyttää tieteellisen teorian tukena, niin kätevää kun se olisikin.
Vielä minua ihmetyttää kreationismin hajanaisuus. Ajatusrakennelmassa on monia ristiriitaisuuksia ja vastakkaisuuksia. Yhden illan tutkiskelun perusteella minulle ei esimerkiksi selvinnyt ristiriidattomasti kreationistien suhde alkuräjähdykseen. Välillä todisteltiin, ettei mitään alkuräjähdystä ole ollutkaan, välillä taas alkuräjähdystä pidetään jumalan luomistyön menetelmänä ja nimen omaan todisteena luomisesta. Koko kreationismi tieteellisenä teoriana tuntui hyvin keskeneräiseltä, epäloogiselta ja epätäydelliseltä. Niinhän se tietysti onkin, koska se ei ole mikään tieteellinen teoria. On vain aika vastenmielistä, että kreationistit väittävät tietoisesti toista.
Pseudohippi
